MAGIAN MÄÄRITELMÄ

 

Suoranainen noituus, yleinen taikausko, suotuisten ja epäsuotuisten päivien määritteleminen kalenterin avulla, kansanparannus, häätavat, ennustaminen, voodoo; voiko nuo kaikki erilaiset uskomukset ja toimet tosiaan niputtaa yhden otsikon alle magiaksi?

Jotkut asiantuntijat vastaavat kieltävästi. Termillä magia on rajallinen merkitys: se ei sisällä esimerkiksi uskontoa tai sopii vain loitsimisessa käytettäviin rituaaleihin. Toiset asiaa yhtä vakavasti pohtineet ovat päätyneet aivan päinvastaiseen lopputulokseen: magia onkin merkitykseltään hyvin laaja sana, joka kattaa paljon inhimillisiä toimintoja.

Tosiasia kuitenkin on, ettei sanalla magia ole yleisesti hyväksyttyä merkitystä, vaikka monia määritelmiä on tarjottu. Muuan tietosanakirja toteaa vain: "Magia tarkoittaa perinteisiä rituaalimenetelmiä, joilla pyritään hallitsemaan tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä." Muiden määritelmien mukaan rituaalit kutsuvat yliluonnollisia voimia puuttumaan asioiden kulkuun tai vaikuttavat suoraan ja automaattisesti.

Skottilainen antropologi Sir James Frazer oli magian luonteen ja merkityksen tutkijana uranuurtaja. Frazerin vuonna 1890 julkaisema The Golden Bough on alansa perusteoksia. Teoksen mukaan magiaan kuuluu, että ihmiset uskovat pystyvänsä rituaaleillaan suoraan hallitsemaan luonnonvoimia. Uskonnossa sen sijaan täytyy lepytellä jumalallisia voimia, jotka sitten käyvät toimeen palvojiensa hyväksi. Muutamat myöhemmät kirjoittajat ovat vetäneet uskonnon ja magian välille vielä leveämmän rajalinjan väittäen, että mitään rituaalia ei voi nimittää magiaksi jos sen harjoittajat pitävät sitä uskonnollisena. Toiset sen sijaan vakuuttavat, että on käytännöllisesti katsoen mahdotonta erottaa pappia maagikosta ja että magia kuuluu osana jokseenkin kaikkiin uskontoihin. Ajatellaan myös, että jos järjestäytynyt uskonto kieltää jonkin riitin, se jo osoittaa riitin magiaksi.

Olipa magia tarkkaan ottaen mitä tahansa, se epäilemättä tehoaa, mikä tietenkin selittää, miksi sitä harjoitetaan jatkuvasti. Magia saattaa vaikuttaa yliluonnollisin keinoin tai pelkästään psykologisesti, mutta näyttää joka tapauksessa pystyvän tappamaan, vahingoittamaan , aiheuttamaan sairautta tai parantamaan. Antropologit tuntevat hyvin ne hengelliset ja fyysiset tuhot, joita noituuteen uskominen voi aiheuttaa herkille ihmisille. He puhuvat voodookuolemasta ja sielun menetyksestä, jotka saavat terveen ihmisen hetkessä sairastumaan ja lopulta kuolemaan, ellei shamaani tai noitatohtori riko lumousta.

Rituaalit ja ikiaikainen rikkaus, lukemattomien vuosisatojen kuluessa kertyneet yksityiskohdat, tekevät magiasta salaperäistä ja pakottavaa ja miljoonille ihmisille eri puolilla maailmaa edelleen uskottavaa. Magian perusmuoto, todellisiin asioihin vaikuttaminen rituaalein ja loitsuin, esiintyy monissa asuissa. Yhteenkään niistä eivät kuulu nykyisin suoritetut sorminäppäryyteen perustuvat temput, joita silinterihattuiset taiteilijat harjoittavat taikureina esiintyen. Todellista magiaa on kahta tyyppiä: valkoista eli hyvää ja mustaa eli pahaa. Termejä käytettiin ennen viittaamaan maagisen voiman alkuperään, joka oli yliluonnollinen: joko hyvänsuopa tai pahantahtoinen henki. Nykyisin ne kuvaavat useimmiten maagisen teon tarkoitusta: valkoista magiaa käytetään toisten auttamiseen, mustaa vahingoittamiseen.

Sekä valkoisen että mustan magian voi lisäksi jakaa kahteen kategoriaan: sympaattiseen eli imitatiiviseen magiaan ja kosketusmagiaan.
Imitatiivinen magia perustuu niin sanottuun yhtäläisyyksien lakiin, käsitykseen, että maaginen lopputulos saavutetaan, koska se muistuttaa lopputulokseen pyrittäessä käytettyjä toimenpiteitä. Tästä on esimerkkinä maagikko, joka muovailee savesta tai vahasta nuken ja pistelee siihen neuloja vaikuttaakseen epäsuorasti henkilöön, jota nukke edustaa. Toinen esimerkki on itämainen yrttitohtori, joka määrää mieskuntoisuuden menetykseen ginsengiä, koska juuri sattuu kasvamaan miehen alaruumiin muotoiseksi ja on siten voimakas lääke.
Kosketusmagia perustuu käsitykseen, että kerran toistensa yhteydessä olleet osaset säilyttävät sukulaisuutensa erottamisen jälkeenkin. Noita saattaa siis etsiä uhrinsa leikkaamia kynnensuikaleita tai hiuskiehkuroita käyttääkseen niitä pahantahtoisissa rituaaleissaan. Entisaikaan monet hautasivat tuollaiset henkilökohtaiset jäänteet pelätessään niiden joutuvan vääriin käsiin.

Monet tutkijat tekevät mustan ja valkoisen, imitatiivisen ja kosketusmagian lisäksi vielä yhden jaottelun. Puhutaan korkeasta ja alhaisesta magiasta.
Korkea magia on nimi teoille, jotka suoritetaan yhtenäisen maagisen järjestelmän puitteissa. Esimerkiksi astrologiaa hyväkseen käyttävä ennustaja harjoittaa korkeaa magiaa, samoin alkemisti, joka noudattaa edeltäjiensä usein työläitä ohjeita yrittäessään muuttaa tavallisia metalleja kullaksi. Vaikka alkemisti saattaa työskennellä yksinäisyydessä, korkea magia on yleensä pikkutarkan seremoniallista yhteisön toimintaa, joka on suunniteltu kohottamaan osallistujien tietoisuutta. Rituaalien ja tehtävien tarkoituksena on saavuttaa oman itsen ja ympäristön hallinta ja viimein karistaa kaikki inhimilliset rajoitukset. Noista suurenmoisista pyrkimyksistä on jyrkkä pudotus alhaiseen magiaan, joka tähtää välittömään maalliseen hyvään.
Alhainen magia on henkilökohtaista ja mekaanista: maagikko suorittaa tarkasti määrätyn teon ja odottaa tarkasti määrättyä tulosta. Useimmat Pohjois- ja Etelä-Amerikan voodoohon liittyvät menetelmät sekä Havajin kahuna-magia ovat tyypillistä alhaista magiaa. Niitä käytetään historioitsija Jeffery Russellin sanoin lähes systemaattisesti käytännön tarkoituksiin. "Mies tekee peltonsa hedelmällisiksi katkaisemalla sen yllä kanalta kaulan keskiyöllä, toinen levittämällä sille härän lantaa auringonnousun aikaan."

Etusivulle