Luokitus on seuraava:

Luokka I

Tunnistamaton ilmiö. Kohde jää tähän ryhmään siinä tapauksessa, ettei se selvästi kuulu kolmeen seuraavaan luokkaan. Tässä luokassa tapauksesta on olemassa niin runsaasti tietoja ja tutkimustuloksia, että niiden perusteella voidaan sulkea pois kaikki mahdolliset tällä hetkellä tiedossa olevat ja tunnetut virhehavainnon aiheuttajat. Tähän ryhmään kuuluvaa havaintoa voidaan nimittää ufoksi.

Jotta havainto kuuluisi luokkaan yksi, sen pitää täyttää seuraavat kriteerit:

1. Tutkija on haastatellut havaitsijaa ja todennut tämän luotettavaksi. Välttämättömät jatkotutkimukset on suoritettu. (Tasot A-B).

2. Havaintoaika on ilmoitettu niin tarkasti, että sen perusteella voidaan jättää pois kaikki mahdolliset luonnolliset kohteet, jotka voisivat tulla kysymykseen. Vaadittava tarkkuus on arvioitava tapauskohtaisesti, mutta esimerkiksi ilmaus "70-luvulla" ei voi olla riittävän tarkka. Ilmoitetusta tapahtuma-ajasta pitää myös käydä selville, oliko tapahtuma-aikana:

• valoisaa
• hämärää
• pimeää

3. Havaintokertomuksesta pitää selvitä, oliko taivaalla näkyvissä - ja missä ilmansuunnassa:

• Aurinko
• Kuu
• tähdet
• planeetat (mikäli havaitsija on ne tunnistanut)

4. Ilmansuunta havainnon alussa ja lopussa.

5. Ilmiön kulmakorkeus horisontista asteina. Vain varmoissa lähihavainnoissa korkeus voidaan ilmaista metreinä.

6. Havainnon kestolle ei voida asettaa tarkkaa alarajaa, mutta kestoajan pitää olla niin pitkä, että ilmiöstä on ehditty tehdä riittävän tarkkoja, yksityiskohtaisia huomioita.

7. Havainnosta pitää käydä selville kohteen kokoarvio kulmaläpimittana asteina. Vain varmassa lähihavainnossa kelpaa arvio metreinä.

8. Havaitsija on lukenut havainnosta tai kokemuksesta laaditun kertomuksen julkaistavassa muodossa ja hyväksyessään sen myöntänyt sen vastaavan tapahtunutta.

Tämän ryhmän alaluokituksessa on käytetty yleistä kansainvälistä menetelmää, jonka on kehittänyt edesmennyt amerikkalainen ufotutkija J. Allen Hynek:

NL (Nocturnal Light), pimeän aikana havaittuja valoilmiöitä.

DD (Daylight Discs), päiväkiekot, valoisaan aikaan havaittuja kohteita. Näille on usein luonteenomaista kiekkomainen muoto ja valkea tai metallinharmaa väri.

RV (Radar-Visual), samanaikaiset tutka- ja näköhavainnot.

CE I (Close Encounter of the First Kind), ensimmäisen asteen lähituntumat. Nämä voisivat kuulua muuten mihin tahansa edellisistä luokista, mutta havaitsija on ilmoittanut myös kohteen etäisyyden, koon ja korkeuden. Ufolla ei ole ollut mitään fyysisiä vaikutuksia.

CE II (Close Encounter of the Second Kind), toisen asteen lähituntumat. Nämä ovat tapauksia, joihin liittyy fyysisiä vaikutuksia. Tällaisia voivat olla jäljet maassa, erilaisissa laitteissa esiintyvät toimintahäiriöt, havaitsijassa ilmenevä tilapäinen halvaantuminen, painottomuuden tunne, huimaus tai päänsärky jne.

CE III (Close Encounter of the Third Kind), kolmannen asteen lähituntumat. Näissä tapauksissa havaitsija on nähnyt vieraita olentoja ufon yhteydessä. Näitä kutsutaan nimellä humanoidi eli ihmisen kaltainen.

Luokka II

Luokkaan kuuluvat havainnot:

1. Tunnistamaton havainto, joka ei täytä luokka 1:lle asetettuja vaatimuksia. Siinä on kuitenkin niin paljon tunnistamattomia yksityiskohtia, että voidaan päätellä sen selvästi kuuluvan ufokokemusten piiriin. (Poikkeuksena kohdat 5 ja 6, jotka tutkittuina, poikkeuksellisen mielenkiintoisina tapauksina voidaan luokitella tähän luokkaan, vaikka välitöntä yhteyttä ufoilmiöön ei voitaisikaan osoittaa).

2. Havaitsijan henkilöllisyys on tutkijoiden tiedossa.

3. Tutkimusaste: tasot B-C.

4. Kyseessä voi olla myös ns. unikokemus, mutta siinä tapauksessa sen on oltava tutkijaryhmän enemmistön mielestä poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Tällaisina seikkoina voidaan pitää selviä viittauksia abduktioon, kuten esimerkiksi unen jälkeen ilmestyneitä jälkiä kehossa. Tapausta ei kuitenkaan ole välttämättä paremmin tutkittu, mikä johtuu esim. ilmoituksen tehneen henkilön yhteistyöhaluttomuudesta, leimautumisen pelosta tms. seikoista (Katso luokka 4).

5. Tähän luokkaan kuuluu myös runsaasti yksityiskohtia sisältävä paranormaali ilmiö tai kokemus, vaikka se ei suoranaisesti näytä liittyvän ufoilmiöiden piiriin. Tässä tapauksessa havaintoa on tutkittu, pelkkä kirje ei riitä. (Katso luokka 4).

6. Tähän luokkaan luokitellaan useamman kuin yhden henkilön tekemä tunnistamaton äänihavainto, johon liittyy muitakin selitettäviä yksityiskohtia (Katso luokka 4).

Luokka III

Luokkaan kuuluvat selvitetyt raportit. Ryhmään kuuluvat ne havainnot joiden dokumentoiduista tiedoista on selvitettävissä ufoilmoituksen aiheuttanut luonnollinen ilmiö. Näitä ovat mm. tähtitieteelliset sekä meteorologiset ilmiöt ja ihmisen rakentamat tekniset laitteet. Selvät huijaukset ja mielenterveydellisistä syistä johtuvat raportit luokitellaan myös tähän ryhmään.

1. Havainnon tai kokemuksen aiheuttanut ilmiö tai ärsyke on riittävällä todennäköisyydellä tunnistettu luonnon ilmiöksi tai inhimillisten tekijöiden aiheuttamaksi. Riittävällä todennäköisyydellä tarkoitetaan tutkijaryhmän enemmistön hyväksymää selitysehdotusta.

2. Epäluotettavien henkilöiden ilmoitukset kuuluvat tähän luokkaan, vaikka ne jäisivätkin tunnistamattomiksi. Tällaisina henkilöinä voidaan pitää esimerkiksi henkilöitä, jotka tekevät useita kertoja vuodessa havaintoja tunnistamattomista ilmiöistä.

3. Havaintoa ei voida laittaa tähän luokkaan, mikäli sen taustalla on jokin paranormaali tai muu kokemus tai ilmiö, jota tiede ei luokittelu- ja arviointihetkenä vielä hyväksy.

4. Taivaalla näkynyt pistemäinen valo, jota ei ole voitu tarkasti tutkia ilmoitetun havaintoajan epämääräisyyden takia, kuuluu tähän luokkaan. Jos tähtimäisestä kohteesta tehdyssä ilmoituksessa - johon ei liity muita selitettäviä outoja piirteitä - on mainittu tarkka havaintoaika, sen aiheuttanut ilmiö voidaan tunnistaa lähes aina. Poikkeuksena kuitenkin tapaukset, joiden outousarvo on suuri, ja jotka siksi on luokiteltu muihin luokkiin.

Luokka IV

1. Tutkimusaste: tasot C-E.

2. Raportti perustuu nimettömään ilmoitukseen.

3. Havainnosta on käytettävissä tutkimusta varten niin vähän tietoa, että siitä ei voida päätellä yhtään mitään. Yleensä tapaukset, joita ei voi tutkia millään tavalla.

4. Yhden henkilön tekemä tunnistamaton äänihavainto, johon ei liity muita selitettäviä piirteitä.

Ei luokitusta

Erilaisilla tavoilla kanavoidut kosmiset viestit, kontaktit ja sieppaukset.

TUTKIMUSTASOT

Jenny Randlesin ja Peter Warringtonin suositus uforaporttien painottamiseksi tutkimusasteen mukaan:

Taso A: Tapahtumapaikalla on suoritettu tutkimus kokeneiden tutkijoiden toimesta.

Taso B: Tutkija on haastatellut todistajaa tai todistajia, mutta jatkotutkimuksia ei ole suoritettu.

Taso C: Silminnäkijä on vain täyttänyt havaintoilmoituslomakkeen. Haastattelua ei ole suoritettu.

Taso D: Raportti koostuu pelkästään jonkinlaisesta kirjallisesta yhteydenotosta silminnäkijään; esim. havaintoilmoituslomake on lähetetty.

Taso E: Raportti perustuu toisen käden tietoihin (kuten sanomalehtiuutisiin). Minkäänlaisia jatkotutkimuksia ei ole suoritettu.

lähde: Suomen Ufotutkijat ry