Somersetin laakealta tasangolta kohoava Glastonbury Tor, jonka laella on vaurioitunut kirkontorni, osoittaa jo kaukaa yhden Englannin arvoituksellisimmista paikoista. Glastonbury, jossa ovat sijainneet maan varhaisimpiin kuuluneet kristilliset rakennukset, on tarujen ja legendojen, myyttien ja romantiikan kyllästämä. Tämä pieni kaupunki kiinnostaa kaikenlaisia kävijöitä. Romantikkoja kiehtovat kuningas Arthurin tarinat, pyhiinvaeltajia paikan ikivanha kristillinen menneisyys, mystikot etsivät pyhää Graalia, ja astrologeja houkuttelevat väitteet maisemaan rakennetusta eläinradasta.

Ensimmäisten kristittyjen tullessa Glastonburyyn, se oli suon tai nousuveden ympäröimä. Tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Varhaisin luotettava tieto on noin vuodelta 705 jKr., jolloin kuningas Ine perusti sinne luostarin. Kaivauksissa on paljastunut merkkejä aikaisemmista, savesta ja vitsaksista tehdyistä rakennuksista, mutta vuosisatojen kuluessa pystytettiin monia hienoja kivirakennuksia, joista useímmat ovat nykyään hahmoteltavissa vain pääpiirteittäin. Todellisia jäännöksiä on olemassa 1200- ja 1300-luvuilla rakennetusta luostarikirkosta, joka sisältää aivan oman arvoituksensa.

Luostarikirkon 1100-luvulta peräisin oleva Neitsyt Marian kappeli sijaitsee vuonna 1184 tulipalossa tuhoutuneen aikaisemman kirkon paikalla. Perimätiedon mukaan tämän "Vanhan kirkon" rakensi Joosef Arimatialainen, rikas mies, joka kietoi Jeesuksen ruumiin käärinliinaan ja kantoi sen hautaan. Legenda kertoo Joosefin myöhemmin muuttaneen Glastonburyyn ja perustaneen sinne kirkon. Toisen legendan mukaan Joosef saapui veneellä Wearyall Hilliin ja rukoili sauvaansa nojaten. Sauva juurtui, ja siitä kasvoi Glastonburyn orjantappura, joka yhä kukkii pääsiäisen ja joulun aikaan luostarin alueella ja Pyhän Johanneksen kirkon edustalla.

TÄNNEKÖ KUNINGAS ARTHUR HAUDATTIIN?

Glastonburyn suurimmaksi arvoitukseksi voi sanoa kysymystä, haudattiinko kuningas Arthur luostarin alueelle. Munkit väittivät löytäneensä Arthurin ja hänen vaimonsa Guineveren jäännökset vuonna 1190, mutta tarinan todenperäisyydestä ei olla varmoja - uusimmat todisteet viittaavat siihen, että hänet olisi haudattu Bridgendin lähistölle Etelä-Walesiin. Arthurin käytyä viimeisen taistelunsa Camlannissa, jonka sijaintia ei tunneta, kuoleva kuningas vietiin mystiselle Avalonin saarelle. Hän käski sir Bediveren hävittää ihmemiekka Excaliburin, ja ritarin heittäessä miekan järveen vedestä nousi käsi ja sieppasi sen. Missä tämä tapahtui? Suosituin vastaus on, että se tapahtui Pomparles Bridgessä, lähellä Glastonburya sijainneella ja sittemmin kuivuneella järvellä.

Luostarin alueella ollut hauta löydettiin, kun walesilainen bardi oli paljastanut salaisen haudan kuningas Henrik II:lle. Kuningas ilmoitti siitä Glastonburyn apotille, ja kun luostarikirkkoa vuonna 1184 tulipalon jälkeen alettiin rakentaa uudelleen, munkit etsivät hautaa. He löysivät noin kahden metrin syvyydestä kivilaatan ja lyijyristin, johon oli kaiverrettu: hic iacet sepultus inclitus rex arturius in insula avalonia, "Tähän on haudattu kuuluisia kuningas Arthur Avalonin saarella". Kivilaatan alta löytyi ontosta puusta tehty arkku, jossa olivat pääkalloon vahingoittuneen 240 senttiä pitkän miehen luut sekä pienemmät luut, jotka säilyneestä keltaisesta hiussuortuvasta tunnistettiin Guinevereksi.

Brittiläinen arkeologi Raleigh Radford vahvisti vuonna 1962 haudan todella löytyneen, mutta hänellä ei ollut mitään keinoa todistaa , kenet siihen oli haudattu. Vuonna 1278 luut haudattiin uudestaan mustassa marmoriarkussa pääalttarin eteen paikkaan, jota nykyään sanotaan Arthurin haudaksi. Alkuperäistä hautaa ei ole merkitty, mutta se sijaitsee viidentoista metrin päässä Neitsyt Marian kappelin eteläovesta.

GLASTONBURY TORIIN LIITTYVÄT TARUT

Tarinassa, jota kerrottiin kauan ennen hänen haudakseen väitetyn haudan löytämistä, Arthurilla on vielä varhaisempi yhteys Glastonburyyn. Somersetin kuningas Melwas sieppasi Guineveren ja piti häntä vankinaan. Arthur tuli miehineen vapauttamaan vaimoaan kuninkaan linnoituksesta, jonka uskotaan olleen Glastonbury Torin laella, mutta apotin välityksellä päästiin sovintoon ennen taistelun alkamista.

1960-luvulla tehdyissä kaivauksissa 150 metriä korkean Torin laelta löytyi varhaisten hirsirakennusten jälkiä, mutta ei voida todistaa, onko paikalla todella ollut kuninkaan asunto vai luostarin rakennuksia. Keitä asukkaat ovat olleetkin, he ovat olleet vauraita: kaivauksissa löytyi ahjoja, eläinten luita, varsinkin naudan, lampaan ja sian kylkiluita sekä ruukunpaloja, joista päätellen juomana on ollut etelän viinejä.

Keskiajalla Glastonburyn munkit rakensivat Torille arkkienkeli Miikaelille omistetun kirkon, mutta se sortui maanjäristyksessä. Nykyinen torni on ainoa jäännös sortuneen kirkon paikalle rakennetusta kirkosta. Luultavasti munkkien tarkoituksena oli pakanallisen Torin kristillistäminen. Taruissa se oli portti Annwniin, salaiseen Manalan valtakuntaan, jota hallitsi Gwyn ap Nudd, keijukaisten kuningas. Kun 500-luvulla pyhä Collen vieraili Gwynin luona, hän meni salaisesta ovesta ja huomasi olevansa palatsissa. Hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaan pirskotteli pyhää vettä ympärilleen vain saadakseen todeta palatsin kadonneen ja itse seisovansa yksin Torin laella.

KALKKIKAIVO

Torin juurella on vanha kaivo, jonka pulppuava vesi sykkii kuin sydän. Koska vesi on rautaoksidin punaiseksi värjäämä, kaivoa on myös kutsuttu Verilähteeksi. Mutta sen kuuluisin nimi on Kalkkikaivo, sillä perimätiedon mukaan mittaamattoman arvokas pyhä Graal on kätketty sinne. Tämä legendaarinen astia oli malja, jota Jeesus käytti viimeisellä aterialla ja jonka Joosef Arimatialainen toi Englantiin. Graalilla sanottiin olevan ihmeitätekevä voima, ja maljan kadottua kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritarit etsivät sitä turhaan.

Glastonburyyn liittyvien tarujen todellisuuspohja saattaa olla hatara, mutta ne ovat antaneet koko alueelle erikoislaatuisen mystisen tunnelman. 1100-luvun kronikoitsija William Malmesburyläinen kirjoitti Glastonburyn luostarikirkosta, että "se henki perustuksiaan myöten taivaallista pyhyyttä ja henki sitä koko seutuun..." Vuosisatojen aikana tapahtuneista muutoksista ja nykyisestä kehityksestä huolimatta Glastonbury on vieläkin Williamin sanoja lainataksemme "taivaallinen pyhättö maan päällä".

GLASTONBURYN ELÄINRATA

Englantilainen kuvanveistäjä Katharine Maltwood nostatti melkoisen kohun julkaistessaan vuonna 1929 kirjansa The Glastonbury Temple of the Stars (Glastonburyn tähtien temppeli). Hän väitti, että kuvittaessaan vuoden 1200 tienoilla Glastonburyssa kirjoitettua kirjaa High History of the Holy Grail (Pyhän Graalin ylevä historia) hän oli havainnut Glastonburyn eteläpuolella Somersetin maisemassa ryhmän valtavia kuvioita. Nämä jokien, polkujen, teiden, kukkuloiden, ojien ja maavallien luonnollisista ääriviivoista hahmottuvat kuviot edustivat eläinradan kahtatoista merkkiä. Lisäksi Katharine Maltwood näki näiden jättiläiskuvioiden vertauskuvallisen yhteyden pyhän Graalin historiaan ja kuningas Arthurin tarinoihin.

Vanhana kuin kukkulat, joista sen kuvat muodostuvat, ja niiden ääriviivoja osittain piirtävät joet Glastonburyn eläinrata levittäytyy luonnonmaisemaan suurena, kuudentoista kilometrin läpimittaisena kehänä. Varhainen ihminen täydensi astrologisia kuvioita teillä, kanavilla ja maavalleilla. Tämä Tähtien Temppeli on astrologian, kuningas Arthurin tarinoiden ja uuden ajan ajattelun synteesi. Sen merkityksen tajuaminen vaatii huomattavaa kärsivällisyyttä ja mielikuvitusta, sillä se perustuu suureksi osaksi enemmän paikannimien ja tarujen yhdistämiseen kuin historiallisiin tosiasioihin.

Arthur on Jousimies, hänen vaimonsa Guinevere on Neitsyt, taikuri Merlin on Kauris ja sir Lancelot Leijona. Glastonbury sijaitsee Vesimiehen tähdistössä, jota edustaa Feeniks - uusi aika nousee vanhan tuhkasta. Kalkkikaivo on linnun nokassa, Tor on linnun pää ja luostarikirkko on Graalin linna.

Englantilainen taideopettaja Mary Caine on Glastonburyn eläinradan tutkimuksen johtava hahmo. Tämä Lontoon druidien veljeskunnan jäsen on kartuttanut eläinradan rikasta symboliikkaa monilla uusilla yksityiskohdilla. Hän on myös elokuvannut eläinradan, osia siitä ilmasta. Hänen tärkein antinsa eläinrataa koskevaan tietouteen ovat Messiaan kasvot, jotka hän havaitsi Kaksosten kuviossa Dundon Hill Campissa Glastonburyn ja Somertonin kaupunkien puolivälissä. Lisäksi Mary Caine on edistänyt tällaisten maastokuvioiden tutkimusta löytämällä vastaavanlaisen eläinradan Kingston-on-Thamesin ympäristöstä Surreysta, Englannista.