Fyysikoiden ja varvullakatsojien keskuudessa on pohdiskeltu, mikä merkitys on ley-linjoilla - energialinjoilla, joiden väitetään kulkevan maapallon ympäri. Voitaisiinko niihin kätkeytyvät voimat hyödyntää?

Jotkut otaksuvat, että esihistoriallinen ihminen tajusi vaistonvaraisesti ley-linjojen merkityksen. Kivirakennelmillaan hän merkitsi ley-linjojen sijainnin.
Joidenkin mielestä ley-linjat kuuluvat maapallon rakenteeseen, osana maailmankaikkeuden tasapainoa ja lakeja. Toisen teorian mukaan ley-linjat ovat muinaisen Atlantiksen tiedemiesten aikaansaannosta.
Saattaa olla mahdollista määritellä tai mitata ley-linjojen voima esimerkiksi tutkimalla radioaaltojen etenemistä ja siinä esiintyvää poikkeamaa ley-linjojen verkostossa.

60 viime vuoden ajan on väitelty siitä, ovatko Stonehenge ja vastaavat megaliittiset rakennelmat kanavia, joita myöten tuntemattomat voimat virtaavat. Näiden kanavien eli Ley-linjojen olemassaolosta esitti ensimmäisen kerran teorian 1920-luvulla brittiläinen liikemies Alfred Watkins. Hän uskoi, että jotkut paikat, kukkulat, kivipaadet, hautakiviryökkiöt, pyhät lähteet, maavallit, linnat ja kirkot muodostavat reittejä, joita entisaikojen ihmiset ovat huolella laatineet, jopa 6000 vuotta sitten.

Watkins nimesi nämä jäljet ley-linjoiksi ja julkaisi teoriansa kirjassaan "Vanha suora polku" vuonna 1925. Arkeologit ja historijoitsijat tyrmäsivät sen, mutta siitä alkoi ley-linjojen etsintävillitys. Muutaman vuoden sisällä niiden etsinnästä tuli retkeilijöiden harrastus.

Harrastajat kehittivät teoriaa yhä pidemmälle arvioidessaan muinaisten paikkojen sijaintia. Pian koko Englannin kartta oli täynnä ympyröitä, kolmioita ja viivoja osoittamassa oletettuja jälkiä muinaisilta ajoilta.

Salatieteilijät kiinnostuivat asiasta jonkin verran myöhemmin, 1940-luvulla. Silloin kaksi brittiläistä varvunkäyttäjää, kapteeni F.L.M. Boothby ja Reginald Allender Smith, keksivät ranskalaisten pioneerien jalanjäljissä, että ley-linjoja pitkin, tärkeiden paikkojen alla kulki magneettisia virtauksia. Eläinten tekemät jäljet osoittivat, että myös ne tunsivat tämän voiman ja jollakin tapaa käyttivät sitä hyväkseen. Kolmas varpumies Guy Underwood väitti kuolemansa jälkeen v. 1969 julkaistussa kirjassaan "Menneisyyden malli", että voimat näyttivät keskittyvän tiettyihin muinaisiin paikkoihin, sellaisiin kuten Stonehenge, ja muihin keinotekoisiin maastonmuotoihin. Siellä ne synnyttivät jättimäisiä pyörteitä tai spiraaleja, "kätkettyjä lähteitä". Maan päälle ne olivat näkymättömissä, mutta erottuivat eläinten jättämien jälkien ja epätavallisen kasvillisuuden paljastamina.

Yksi suosituimpia teorioita on, että muinaiset ihmiset ymmärsivät ns. geomantiaa eli osasivat käyttää energiaa kanavoimalla sitä ley-linjoista, aivan kuten kiinalaiset hyödynsivät "lohikäärmeen polkuja". Tärkeimmät linjojen kohdat on merkitty kivipaasilla ja muilla rakennelmilla, ja ne toimivat solmukohtina, joista energiaa voi saada. Muita pienempiä kohtia, kuten esimerkiksi pyhiä lähteitä, käytettiin parantamiseen.

On spekuloitu kiviin kohdistuneen energian luonteesta. Tri E.T. Stringer, maantieteilijä, ehdotti 1970-luvun alussa, että "maan voimat" ovat maansisäisten sähkövirtausten indusoimia. Muut ovat ehdottaneet, että kvartsin esiintyminen maassa saattaa auttaa energian kanavoinnissa. Koska kvartsi on yleisin kristalleista, tätä on vaikeata osoittaa vääräksi. On myös ehdotettu, että linjojen ja planeettojen liikkeiden välillä olisi jonkinlainen yhteys, ja tästä johtuisivat Stonehengen ja muiden paikkojen tähtitieteellisesti harkittu sijainti.

Eräässä 70-luvun puolivälissä tehdyssä kokeessa tutkittiin 3,6 m korkeaa kivipaatta lähellä Usk-jokea Etelä Walesissa. Fyysikko, tri Eduardo Balanovski mittasi magneettikentän kiven ympäriltä gaussimittarilla ja sai tuloksia, jotka reilusti ylittivät keskiarvon. Tämä herätti John Taylorissa niin paljon kiinnostusta, että hän järjesti oman kokeen. Nyt selvisi, että varpumiehen kiven ympärille merkitsemän spiraalin lähellä gaussimittari osoitti magneettisuuden olevan kaksi kertaa niin suuri kuin ympäristössä.

Hiljattain on esitetty, että teoria maan pinnan alla kulkevista energialinjoista liittyy James Lovelockin Gaia-teoriaan, joka on tieteellinen visio maapallosta elävänä olentona. Maan ley-linjat vastaavat ihmisruumiin läpi kulkevia energialinjoja, joiden risteyskohtia akupunktiohoidossa ärsytetään. Muinaiset ihmiset, jotka alitajuisesti ymmärsivät maan energialinjojen merkityksen, yhdistivät ne maan hedelmällisyyteen.

Kompassien ja sähkö- ja radiolaitteiden on havaittu käyttäytyvän oudosti monumenttien läheisyydessä, ja on epäilty jonkin tuntemattoman voiman vaikuttavan niiden ympäristössä. Vuosina 1977-78 aloitettiin Projekti Lohikäärme mahdollisten energioiden tutkimiseksi monumenttien ja linjojen läheisyydessä.

SIJAINTIPAIKKOJA

Glastonbury Ley

Upea, kukkulalla sijaitseva Glastonbury Tor kohoaa maiseman yläpuolelle. Paikka sijaitsee Avonin kautta kulkevalla ley-linjalla. Linja päättyy Butleighissa, joka sijaitsee lähellä ns. "Glastonburyn eläinradan" keskusta. "Eläinrata on 16 km levyinen alue, joka on merkitty luonnonmuodoilla. Niiden sanotaan kuvaavan ihmishahmoja. Täällä on epäilty myös muinaisen Kuningas Arthurin linnan sijainneen.

Vanhan Sarumin Ley

Tämä 29,5 kilometrin ley kulkee Hampshiressä, Stonehengen ja Salisburyn tuomiokirkon kautta, joka on pyhitetty Neitsyt Marialle. Alue on selittämättömien luonnonilmiöiden keskus: lentomuurahaisten sakeat parvet ovat kuhisseet tuomiokirkon huipun ympärillä, ja salaperäisten valkeiden lintujen väitetään ilmestyvän aina kun Salisburyn piispa on vakavasti sairaana.

Hollannin Kuolemantiet

Kuolemantiet ovat saaneet nimensä siitä, että kuolleet kuljetettiin niitä pitkin hautausmaalle. Teiden kerrotaan olevan peräisin keskiajalta tai sitäkin varhaisemmilta ajoilta. Niitä on kolme; Bussumin, Ankeveenin ja s' Gravelandin kuolemantie, ja ne lähtevät kaikki kappelista.

Chacon kanjoni, New Mexico, USA

Suuri määrä ikivanhoja, hämmästyttävän suoria teitä on löydetty Cghaco-kanjonilta. Tiet liitetään anasazi-ihmisiin, (anasazi = muinaiset), jonka nimen antoivat navajo-intiaanit aikaisemmin eläneille ihmisille. On arveltu, että tiet palvelivat käytävinä turvalliselle matkalle.

TUTKIMINEN

Varvuilla ja heilureilla voi etsiä vettä ja paikantaa kadonneita esineitä, mutta myös tutkia ley-linjoja.

Varvulla katsomisen taito

Varvulla katsomista on käytetty jo tuhansia vuosia: luolamaalaukset esittävät varvullakatsojia työssään esihistoriallisena aikana, ja myös muinaiset egyptiläiset ja kiinalaiset käyttivät tätä menetelmää veden löytämiseksi.
Perinteisesti käytetään haarukkaa, joka on katkaistu puusta, esim. hasselpähkinäpuusta, pajusta tai persikkapuusta. Suomessa varvun saa helpoiten pajusta tai koivusta. Myös metallivarpua, kuten taiteltua vaateripustinta, voidaan käyttää.
Varvulla työskenneltäessä tärkeintä on rentoutuminen ja usko tekniikan hallintaan. Varpua pidetään kaksin käsin, eteenpäin suunnattuna, ja kävellään tutkittavan maa-alueen poikki. Varpu reagoi etsittävään kohteeseen - ei vain veteen, vaan myös muihin aineisiin, kuten mineraaleihin ja öljyyn, kunhan etsittävään keskittyminen on kyllin voimakasta.

Heiluri

Heilurina voi käyttää esim. pumpulilangan päähän ripustettua nappia. Langan tulisi olla pituudeltaan 7,5 - 10 cm. Kadonneen esineen löytämiseksi käytetään heiluria ja karttaa. Heiluria yksinkertaisesti liikutetaan kartan yläpuolella, jälleen etsittävään kohteeseen keskittyen, ja kun se tulee kohteen kohdalle, se alkaa heilua.