Suuren Teotihuacanin kaupungin mahtavat rauniot sijaitsevat jokseenkin tarkasti samalla korkeudella kuin Uuden maailman toinen suuri raunioitunut kaupunki, perun Machu Picchu. Mutta siihen yhtäläisyydet päättyvät, sillä Machu Picchun sijaitessa jyrkkäseinäisten rotkojen välissä, teotihuacan rakennettiin avaralle tasangolle Meksikon laaksoon.

Alueen topografian ansiosta kaupungin suunnittelijoilla oli vapaat kädet kokeilla ajatuksiaan rakennusmassojen ja maastonvälisistä suhteista. Sillä Teotihuacanista saa todella sen käsityksen, että sitä rakennettaessa on kokeiltu laajassa mitassa suurten ihmisjoukkojen valvontaa ja organisointia, pelon ja vallan avulla.

AURINGON JA KUUN PYRAMIDIT

Teotihuacan käsittää 23,5 km2:n suuruisen alueen, ja sen hallitseva rakennus on valtava Auringonpyramidi, joka rakennettiin aikaisemman rakennuksen paikalle 1. vuosisadalla jKr. Pohjan jokainen sivu on 225 metriä pitkä - suunnilleen saman pituinen kuin Vanhan maailman vastineensa, Kheopsin suuren pyramidin, sivu, mutta 70 metrin korkuisena se on vain vajaa puolet Kheopsin pyramidin korkeudesta.

Vuonna 1971 arkeologit sattumalta löysivät pyramidin alta noin kuuden metrin syvyydestä itään suuntautuvan noin sata metriä pitkän luonnonluolan, jota oli käytetty pyhänä keskuksena sekä ennen että jälkeen pyramidin rakentamisen. Ennen espanjalaisten Meksikon-valloitusta tällaisia luolia pidettiin kohtuna, josta aurinko ja kuu sekä ihmiskunnan edeltäjät olivat syntyneet kaukaisessa menneisyydessä.

Hiljattain entisöity Kuun pyramidi on samanlainen kuin Auringonpyramidi, mutta kooltaan pienempi. Se on rakennettu toisen vuosisadan jälkipuoliskolla, ja sen pohjan sivujen pituus on 145 metriä. Auringolle pyhitetyn eli maskuliinisen ja Kuulle pyhitetyn eli feminiinisen rakennuksen kokoero ei rajoitu Uuteen maailmaan. Esimerkiksi Chartresin katedraalissa torni, jonka huipussa on aurinko, on huomattavasti korkeampi kuin torni, jonka huipussa on kuu.

Kuun pyramidista etelään johtaa 3,2 km:n pituinen Vainajien katu. Itse asiassa se on sarja avoimia 145 metrin levyisiä pihoja. Pihoja reunustavat pienet korokkeet, joiden atsteekit uskoivat olleen hautoja. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä Teotihuacanin asukkaat polttivat vainajansa ja käärivät jäännökset kankaaseen ennen kuin hautasivat ne talonsa alle.
Katu kulkee Ciudadelan, "linnoituksen", läpi. Ciudadela on suuri vallin ympäröimä aukio, jonka sivun pituus on 640 metriä. Ciudadelan itäreunalla on Quetzalcoatlin temppeli, kuusijakoinen porraspyramidi, joka oli rakennettu tyypilliseen "talud-tablero" -tapaan (pystysuora ja vino muuri oli asetettu päällekkäin) ja jossa vinoissa seinissä oli vinossa suorakulmaisia levyjä. Niissä vuorottelevat rohkeasti veistetyt Tulikäärme, joka kantaa aurinkoa sen päivittäisellä matkalla, ja Sulkakäärme, Quetzalcoatl, joka edustaa ilman ja maankamaran, taivaan ja maan liittoa.
Viimeaikaiset kaivaukset ovat osoittaneet, että Vainajien katu jatkuu vielä 3,2 kilometriä Ciudadelan toiselle puolelle, jossa sen leikkasi samanpituinen itä-länsisuuntainen katu. Näin kaupunki on ollut jaettu neljään osaan kuten atsteekkien paljon myöhäisempi pääkaupunki Tenochtitlan nykyisen Méxicon keskustassa.

TEOTIHUACANIN RAKENTAJAT

Ei tiedetä, ketkä rakensivat tämän Kolumbusta edeltäneen Uuden maailman suurimman kaupungin. Heidän on joskus uskottu olleen atsteekkeja, mutta atsteekkien löytäessä kaupungin se oli jo ollut 700 vuotta raunioina. Itse asiassa rauniot tekivät atsteekkeihin niin suuren vaikutuksen, että he antoivat sille nimeksi Teotihuacan, joka heidän nahuatl-kielellään merkitsee "niiden asuntoa, joilla on jumalten tie".

Olivatpa tämän suurenmoisen kaupungin rakentajat keitä tahansa, he olivat sekä arkkitehtuurin että hallitsemisen mestareita. Heidän kuvanveistonsa on vaikuttavimmillaan ankarissa kivinaamioissa, jotka on tehty nefriitistä, basaltista ja jadeiitista. Heidän tyypillisiä keramiikkaesineitään ovat vaasin muotoiset ruukut ja sylinterin muotoiset astiat, joilla on levymäiset jalat ja joiden koristelu muistuttaa kiinalaisten pronssiesineiden koristelua.

Teotihuacanin kaupankäynti ja ehkä hallintovaltakin ulottuivat Meksikon keskusylängölle ja mahdollisesti suureen osaan Keski-Amerikkaa. Tässä arvoituksellisessa kaupungissa valmistettuja hienostuneita maljakkoja on löydetty kaikkialta Meksikosta tärkeiden henkilöiden haudoista, jotka ovat ajalta 150-600 jKr. eli Teotihuacanin vallan huippukaudelta. Tuohon aikaan kaupungissa on ollut lähes 200 000 asukasta, joten se oli maailman kuudenneksi suurin kaupunki.

Kaivauksissa löytyneet luuneulat ja naskalit osoittavat, että asukkaat tekivät vaatteita ja koritöitä. Kirjallisuutta ei ole säilynyt, mutta sitä on täytynyt olla, sillä teotihuacanilaiset osasivat kirjoittaa. Heidän kirjoitustaan ei ole vielä tulkittu, mutta tiedetään heidän käyttäneen viivoja ja pisteitä lukusanoina edeltäjiensä olmeekkien tavoin. Ja heidän ruokavalionsa saa veden kielelle nykyäänkin: peuraa, kaniinia, kalkkunaa, ankkaa, hanhea, kalaa, maissia, salkopapua, kurpitsaa, tomaattia ja avokadoa.

MIKÄ TUHOSI LOISTAVAN KAUPUNGIN?

Teotihuacanin loppu on yhtä arvoituksellinen kuin sen alkukin. Tuho alkoi luultavasti ilmaston muuttuessa tasaisesti kuivemmaksi ja sadon siitä syystä vähentyessä. Mutta lopullisen kuoliniskun Teotihuacan sai noin vuonna 700 jKr., jolloin pohjoisesta tulleet barbaarit hyökkäsivät kaupunkiin ja polttivat sen keskustan jääden sitten asumaan sinne pariksisadaksi vuodeksi.

Näin päättyi eräs Uuden maailman loistavimmista kulttuureista. Vielä nykyäänkin sen rauniot vaikuttavat mahtavuudellaan, mutta kuinka paljon vaikuttavampi sen on täytynyt olla silloin kun musta basaltti oli peitetty stukilla ja maalattu kaikilla sateenkaaren väreillä. Joidenkin palatsinseinien voimakaskuvioiset freskot antavat siitä aavistuksen.

Aikana, jolloin Rooman suuruus oli murentunut ja barbaariheimojen hyökkäykset koettelivat Eurooppaa, Meksiko tuotti kulttuurin, jossa yhdistyivät korkea yhtenäinen yhteiskuntajärjestelmä ja taiteellinen herkkyys. Mutta tarvitaan vuosien yksityiskohtaista tutkimusta, ennen kuin Teotihuacanin salaisuudet paljastuvat jälkipolville Meksikon laakson lentohiekasta.