TUTKIMUKSEN VAIHEITA

  Vuonna 1947 Roswellissa, Yhdysvalloissa, taivaalta tipahti "jotakin". Yhä nykyisinkin useat intoilijat uskovat sen olleen avaruusvieraiden epäkuntoon mennyt alus, vaikka viranomaiset ja hallitus selittivätkin kyseessä olleen säähavaintopallon.
Tästä ns. "Roswellin Tapauksesta", on saanut alkunsa suunnaton kiinnostus ufoja kohtaan, sekä moninaiset salaliittoteorioinnit: Mihin hallitus on piilottanut kaikki ruumiit ja avaruusalukset?
Monien luottamuksellisten sotilaallisten ja tiedustelulähteiden mukaan niitä on useissa paikoissa maan alla, erityisesti Nellsin ilmatukikohdassa Nevadassa, paikassa, jonka nimi on S 4, alue 51.

Samalla kun UFO-intoilijat ja muut niihin hartaasti uskovat nousivat kiihkeästi puolustamaan UFO:ja Yhdysvalloissa, liittovaltion hallitus meni toiseen äärimmäisyyteen ja omaksui virallisen kiistäjän roolin. Yleisön havaintojen äkillinen lisääntyminen 1940-luvun lopulla pakotti kuitenkin Yhdysvaltojen ilmavoimat tutkimaan tätä uutta ilmiötä. Tutkimukset kestivät yli 20 vuotta ja niitä suoritettiin useilla eri koodinimillä, esimerkiksi Project Sign, Project Grudge ja Project Blue Book. Blue Bookista näyttää kuitenkin muodostuneen vain eräs hallituksen suhdetoiminnan muoto, sillä projektiin osallistuu vain pieni (tavallisesti vain kolmijäseninen) työryhmä, eikä sitä pidetä erityisen tärkeänä.
Mutta: (Rauni-Leena Luukasen näkemys):
"Projekti Blue Bookin tarkoituksena oli kerätä kaikki tieteellinen, teknologinen, lääketieteellinen ja tiedustelua palveleva ufomateriaali sekä tietämys vieraista elämänmuodoista. Blue Bookia seuranneessa projekti Aquariuksessa oli alahankkeita, kuten projekti Pandon, joka perustettiin 1949. Sen tehtävänä oli kerätä ja arvioida se lääketieteellinen tieto, joka saatiin eloonjääneistä ja kuolleista humanoideista. Tämä projekti tutki EBE:t lääketieteellisesti ja antoi lääketieteen tutkijoille tiettyjä vastauksia evoluutioteoriaan."
(Luukanen, Kuka Hän On?, 1993, WSOY)

Ilmavoimat edisti kuitenkin osaltaan, vaikkakin tahattomasti, UFO-tutkimuksia palkatessaan osa-aikaiseksi konsultiksi tohtori J. Allen Hynekin. Hynek, joka toimi tuolloin tähtitieteilijänä Ohion State Universityssä ja myöhemmin Smithsonian Astrophysical Observatoryn apulaisjohtajana ja Northwestern Universityn tähtitieteellisen laitoksen johtajana, muisteli suostuneensa työhön "melkeinpä pilanpäiten". Ja seuratessaan vaikeasti tavoitettavia UFO:ja Hynek pysyi useita vuosia epäilevällä kannalla. Itse asiassa hän joutui huonoon valoon kiihkeimpien UFO-intoilijoiden keskuudessa vuonna 1966, kun hän väitti Michiganin osavaltion yllä tehtyjen huomattavien UFO-havaintojen aallon johtuvan "suokaasujen" aiheuttamista kangastuksista.
Hynek oli kuitenkin tullut 1960-luvun loppuun mennessä vakuuttuneeksi siitä, ettei Blue Book ollut muuta kuin "suhdetoimintaa, jonka tarkoitus oli viedä hohto koko jutulta". Hän oli nyt varma, että oli kysymys todellisesta ilmiöstä - ei välttämättä todellisista UFO:ista - jota oli syytä ryhtyä tutkimaan tieteellisesti vakavalla mielellä. Niinpä hän liittyi muutaman muun yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen tiedemiehen muodostamaan tutkijaryhmään, joka piti itseään eräänlaisena "näkymättömänä virkakuntana" kuten keskiajan oppineet, jotka työskentelivät salassa, ettei heidän puuhiaan vain olisi yhdistetty paholaiseen.

Etusivulle